Kuten mäti, votkuli tahi Lada, venäläinen iilimato edustaa omintakeista laatua, jota kukaan oman
arvonsa tunteva gourmand tai muu Michelin-ukko tuskin käy kiistämään. Veli Venäläisen iilari painii
ja piehtaroi omassa sarjassaan – muiden maiden imeväiset, juotikkaat ja muut kastemadot ovat armotonta
karvalakkiosastoa tämän suuren itäisen naapurimaamme verrattoman pikku ankeriaan rinnalla.
Ainekset:
- 5-15 kpl iilimatoja (eläviä)
- Verta (Ihminen, mieluiten elävä)
Kypsennys:
Keitetään vedessä, mieluiten kaasuliedellä, tehosta riippuen 10 - 90 min.
Annoskoko:
Pijavki sopii mainiosti Hors d’oeuvreksi, toimien mukavasti startterina illallista suuremmallakin pöytäkunnalla nauttivalle seurueelle.
Valmistus:
1. Hanki iilareita. Iilimato on villieläin ja peto, eikä sen metsästäminen sovi missään tapauksessa kokemattomalle riistamiehelle. Onneksi monet Venäläiset iilimatoklinikat blisaavat kellaritarhauksessa kasvatettuja lajikkeitaan, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet kontrolloiduissa laitosoloissa.
2. Hanki verta. Tapoja on monia, mutta parhaan makuelämyksen tarjoaa kanssahenkilöstä imailtu blöde. Esimerkiksi loppuun palamisen kynnyksellä horjuva, stressaantunut ja monta kartsaa norttia päivässä kiskova denahtanut työnarkomaani omistaa usein maksan, jonka läpi huuhtoutunut hurme ei hetkessä menetä ominaismakuaan kiehautusprosessin aikana, saati sitten makustelijan muistossa senkin jälkeen kun on ateria itse on jo ohi.
3. Anna iilimatojen aterioida rauhassa valitsemasi ihmisraunion verellä, kunnes pikku hermafrodiitit ovat muuttuneet levottomista mittarimadoista lähes liikuntakyvyttömiksi läskeiksi.
4. Lämmitä keittovesi kiehuvaksi, mutta tasaisella liekillä. Pidetään mielessä ettei ole tarkoitus tappaa nyt Ilessä kiertävän elämännesteen luontaisia aromeja liian kuumilla lämpötiloilla!
5. Kun kasarissa ei enää näy madon ruumiinonteloista keittoveden sekaan karannutta verta tai muita eritteitä, eli neste on muuttunut kirkkaaksi ja madon pinta kitiinimäisen kovaksi, herkku on valmis nautittavaksi.
6. Tarjoillaan sellaisenaan. Arkiruokailussa aseina veitsi ja haarukka aseina, fancyimmillä dinnereillä vieraille rapuveitsi käteen.
7. Sakuskan kyytipojaksi sopii hyvin esim. pullollinen votkaa.
Ja ne kulttuurierot! Vaikka meillä päin söpönä pidetty iilari on monelle kuin perheenjäsen ja rakkaan lemmikin ruokkimiseen, harrastuksiin ja ulkoiluttamiseen investoidaan omistajan suunnalta paljonkin henkisiä voimavaroja ja tunneälyllistä pääomaa, on muistettava että Venäjällä asian laita on toinen. Älkääpä siis vauhkoontuko turhaan, rakkaat eläinrakkaat ja muut animistit - maassa maan tavalla!
Ja eipien eipä skruudimaan!
