Aloitetaanpa keskustelu aiheesta, jota on jo useaan otteeseen sivuttu muissa topikeissa.
Valokuvat yleensä lisäävät matkojen jälkikäteenfiilistelyarvoa ja kiinnostavat valokuvaajan lisäksi hänen lähipiiriään, mutta miten tehdä valokuvista mielenkiintoisia myös suurelle yleisölle?
Toisilla se jää väliin. Toiset varaavat päiväkausia zuumaillen kamerallaan erittäin turistilta näyttäen. Miten itse toteutat valokuvauspuolen? Oletko suuntautunut jonkin tietyntyyppisiin otoksiin? Mitä merkkiä itse käytät ja miksi?
Itse olen jo pitkään kuolannut järjestelmäkameran perään, mutta tarvitaanko sitä todella saadakseen hyviä kuvia? Missä tapauksissa pelkkä kompaktikamera ei riitä? Onko painavaa järjestelmäkameraa järkeä raahata maailman rämeillä? Onko hektisien lentokenttien turvatarkastuksista ohipaukkiminen vaikeampaa jos omistaa järjestelmän? Toimiiko kallis järjestelmä varasmagneettina? Kannattaako sijoitus todella?
Siinäpä kysymyksiä. Valokuvaus on myös asia, joka herättää mielipiteitä. Tätäkin forumia todennäköisesti selailee lukuisia valokuvausta kauan harrastaneita henkilöitä, joten antakaapa paukkua. Valistakaa tietämätöntä. Jos haluan ostaa järjestelmän, mikä merkki minun kannattaisi valita ja mihin pikkuasioihin keskittyä saadakseni hyviä kuvia?
Motivaatiota voi hakea vaikkapa herra Salmisen valokuvista...on niissä sitä jotakin, johon ei meikäläisen Olympuksen kompaktilla kykene. Tai sit kaikki on kiinni vain henkilöstä...Omia valokuviani voi käydä ihmettelemässä blogistani. Onhan niissä pientä laittoa, vai mitä?...olen kateellinen. Pääseekö rahalla eroon kateudesta?
Stranded.toThe Traveller Community (Järjestelmä)valokuvaus
16 posts • Page 1 of 1
(Järjestelmä)valokuvaus
Olen reissukäyttöön pyrkinyt kasaamaan kattavan, mutta kompaktin setin: EOS-30D, 17-40 f4 L, Planar T* 50 f1.4, 70-200 f2.8 IS L + filsut, valot yms. sälää. Tätä voisi vielä vähän hienosäätää täysikennoisella rungolla joka toisi enemmän mahdollisuuksia erityisesti arkkitehtuurin ja muuhun urbaaniin kuvaamiseen. Myöskin laajiksen voisi päivittää hitusen nopeampaan 16-35mm f2.8L II lasiin. Täysikennon kanssa menetettyä kroppikerrointo kompensoimaan hankkisin varmaan 1.4x loittolasin. Tolle planarille ei oikein löydy korvaajaa mistään, vaikka automaattitarkennus puuttuukin, valehtelematta maailman paras kinokoon normaaliobjektiivi. Syytä siihen miksi olen Canoniin päätynyt on sattumaa, mutta en ole ollut erityisen harmissani siihen sijoittamiseen jälkeenpäin. Isot kierteet mahdollistavat vanhojen Zeissien käytön ongelmitta adapterien avulle ilman polttovälimuunnoksia. Kaikki edelle mainittu mahtuu kovaan Boblbee -reppuun, jota käytän kuvaslaukkuna, jota kehtaa ulkonäkönsä puolesta myös pitää mukana muussakin käytössä.
En oo erityisesti ajatellu minkään kuvaustyylin kehittymistä, mutta olen huomannut otteeni olevan toistaiseksi aika rauhallinen, jonka luulen johtuvan siitä, että rikon aika vähän klassisia sommittelusääntöjä ja kuvailen usein pienillä aukoilla, jollon tausta jää usein pehmeäksi. Tämä taas varmaan on seurausta siitä, että olen laiska kantamaan jalustaa mukana. Järjestelmäkamera mahdollistaa paremman syvyysterävyyden hallinnan. Myöskään etsinkuva ei häiriinny kirkkaalla säällä (digipokkarin näyttö heijastelee) ja yleensä sommittelukin on helpompaa. Tottakai myös optiikan valinnan mahdollisuus mahdollistaa monia kuvia, jotka muuten olisivat mahdottomia, erityisesti telepään kuvat, jotka ovat yleisiä luontokuvauksessa. Jälkikäsittelyn kannalta ero ei ole enää niin kovin iso, koska joistan vähän järeämmistä pokkareista saa datan ulos RAW-muodossa. Sen verran tota laitteistoa raahatessa joutuu luopumaan, ettei muita "ylimääräisiä" kamoja sitten mukaan otetakkaan. Erityinen ongelma se ei itsessään ole ollut lentokentillä, koska menee käsimatkatavaroissa kivasti. Eivätkä ole liion pitkäkyntisetkään päässeet yllättämään. Sijoitukseen olen ollut ihan tyytyväinen. Kuvia: www.massimo.fi/juska 馬鹿は死ななきゃ治らない、でも・・・馬鹿も一芸。
Ohan toi aperture aika juhlava. Paljoko tollasesta joutuu köyhtyyn?
Halpaa kuin saippua. Maksoin ite 150e. Planareiden perusajatuksen suunnitteli Paul Rudolph vuonna 1896 Zeissille. Kuuden elementin symmetrinen design. Vaikka Planarit on ollu alusta asti tajuttoman tarkkoja, niiden ongelma oli 50 vuoden ajan heijastukset, koska elementtien välissä on paljon ilmasta-lasiin pintoja. 50-luvulla neljäelementtisten Tessarien myötä tuli pinnoitteet, jotka poistivat tehokkaasti heijastumia ja 80-luvulla, jollon viimeset 50mm Planarit valmistettiin hioutui tekniikka huippuunsa. Noita liikkuu runsaasti harrastajien kesken verkossa, omani poistin eBaysta, joka sattui vielä olemaan kaikista paras juhlavuosimalli, hyvässä kunnossakin vielä. Siinä on välissä parin kympin adapteri ja polttoväli ei tosiaan muutu, kun Canonissa on markkinoiden isoimmat kierteet, eli adapteri ottaa vain "tyhjät pois". Piirroltaan ja värintoistoltaan edelleen ylivoimainen kinokoon linssi, peitoten kymmemen kertaa kalliimmat Canonit mennen tullen. Automaattitarkennus tosiaan puuttuu (jotkut harrastelijat tosin rakentaneet omia koneistojaan näihin) ja on olemassa vieläkin nopeampia normaaliobjektiiveja, mutta sellaisten oikea tarve on verrattain harvinaista (todella heikoissa valaistusoloissa, joissa ei voi käyttää jalustaa).
馬鹿は死ななきゃ治らない、でも・・・馬鹿も一芸。
Itse kuvailen kompaktikameralla, merkki on Panasonic ja malli FZ18. Jatkoin Panasonicin 'tukemista' koska olin tyytyväinen aiempaan FZ5 -malliin mutta halusin laajemman laajakulman (36mm -> 28mm) ja paremman videokuvausmoodin. Toisaalta 'telepääkin' kasvoi (432mm -> 504mm) mikä ei lainkaan haitannut. Pitkään harkitsin Nikonin ja Canonin harrastelijajärkkäreitä mutta jopa Nikonin pienet 40-sarjalaiset tuntui liian isoilta mukana kuskattavaksi, etenkin jos useamman putken ostaa. Toki järkkäreillä saa kuvanlaadullisesti parempia kuvia, etenkin heikommassa valossa mutta silti tein kompromissin jossa näppäryys painoi enemmän vaakakupissa.
Oma kuvailu on maisemaräpsimistä, elukoita ja kasveja.. aika vähän ihmisiä koska en jotenkin koe mieluisaksi kyseistä hommaa. Lisäksi panoraamakuvien ottaminen (monta kuvaa, koneella yhteen liittäminen) on ollut kovassa huudossa 
Ihmeellisissä asennoissa tulee kyykittyä kuvia ottaessa eli ei juurikaan pelota 'erittäin turistilta' näyttäminen. Itse asiassa jo ihon väri ja vaatteet kertoo aika selvästi että ei ihan kotikonnuilla liikuta 
Kotona kuvia näyttäessä olen ainakin itse koittanut huomioida pari juttua: - ei tuplia - 'ihan ok' kuvat pois ellei ole hyvää tarinaa kerrottavaksi (pois 'diashow:sta' siis, arkistoon kannattaa jättää) - koko reissun kattava tarina on jees, paikasta toiseen liikkuessa Indiana Jones -tyylinen karttakuva olisi tietenkin kuuminta hottia! Kukaan itse paikoilla käymätön tuskin hahmottaa kylien ja kaupunkien sijaintia Juskan kirjoituksiin pari kommenttia:
Varmaan pientä f-lukua eli suurta aukkoa haettiin tässä
Pokkari/kompaktikamerasta riippuen etsinkin toimii hyvin, itse käytän lähes aina (näyttöä käytän vain hankalissa kuvakulmissa ja jalustalla). Omia reissuräpsyjä, 2008 -kuvat otettu nykyisellä kameralla ja vanhemmat FZ5:llä http://picasaweb.google.com/transsi.moilanen edit: (Kyllä, tuolta voisi poistaa tuplia ja heikkoja kuvia.) Tr-Anssi
Same same - but different
Juurikin näin; pientä f-lukua ja suurta aukkoa, erittäin hyvä oikausu. Tämä tapanin puhua "väärin" aukon koosta varmaan johtaa siitä, että varsinki vanhoissa laseissa pystyy f-rinkulaa pyörittämällä lukemaan syvyysterävyydestä ja hyperfokaalisesta pisteestä kertovista etäisyyksistä, jolloin pienillä f-lukuilla kaikki muukin on pientä - paitsi se aukko. Olen sitten luonut omat muistisääntöni. Ja sit noista etsintsydeemeistä; nykyään tullut pokkareita, joissa oikeaa etsintä ei enää ole, jolloin kirkas saa tosiaan saattaa tuoda ongelmansa. 馬鹿は死ななきゃ治らない、でも・・・馬鹿も一芸。
Joo etsimen kanssa kannattaa huomioida mitä haluaa tehdä, jos haluaa seurata telellä/'maksimizoomilla' liikkuvia kohteita (vaikka lintuja) niin pelkkä takapaneelin kattava näyttö, väärin näyttävä optinen etsin tai hitaasti päivittyvä elektroninen etsin ei ole kiva juttu. Ekassa pokkarissani nimittäin zoomattaessa etsimen kuva ei vastannut juurikaan sitä mitä kenno näki
Tuoteryhmät mistä kameraa varmaan valitaan on pokkari/kompakti/järjestelmä -kamera. Pokkareissa etsimiä ei taideta kovin tarpeellisina kokea, vielä kun pieneksi pitää kamera kutistaa niin etsin on ensimmäinen palikka mikä saa jäädä pois. Tr-Anssi
Same same - but different
Teleobjektiiveistä yksi kyssäri.
Hieman tuntuma kateissa noiden millimetreinä ilmoitettujen pituuksien kanssa. Olen saanut käsityksen, että esimerkiksi halvempien Canonien kennon kerroin on 1,6. Jos putki on 70-200mm, tuohan käytännössä tarkoittaisi 112-320mm "zoomia", right? Toinen tärkeä ominaisuus on f-luku, joka ilmeisesti on ainakin jokseenkin verrannollinen optiseen laatuun, eikö niin? Millimetrit maksavat, mutta f-luvun pudottaminen maksaa vielä enemmän. Itselleni vaihtoehdoiksi jäisivät joko käytetty Canon EF 70-200mm f/4 USM L (tai Nikonin vastaava), joka on saanut varsin mukavat arvostelut tai sitten Sigman "superzoomi" huonommalla f-luvulla, jolla kuvaaminen pilvisenä päivänä saattaa olla ongelma? Kuvauskohteena linnut. Onko tuollainen 320mm jo soppeli lintujen valokuvaamiseen kohtalaisilla etäisyyksillä (sanotaan vaikka 50 m) vai kannattaako panostaa putken pituuteen?
Hyvin pitkälle näin. MUTTA jos ihan tarkkoja ollaan se ei käyttäydy täysin kuin 112-320mm putki. Seuraa hankala selitys: ajattele, että otat kuvan 70-200mm putkella, mutta rajaat siitä ottamastasi kuvasta keskeltä alueen ja suurennat sen alkuperäisen kuvan kokoiseksi, kertoimella 1,6. Käytät siis vain linssisi keskiosaa (optisesti yleensä parempi laatuinen osa ja vähemmän vinjentointia eli kulmien tummumista). Tällöin saatu kuva näyttää kuin se olisi rajattu 112-320mm putkella MUTTA syvyysvaikutelmaltaan (kuinka kuvan elementit näyttävät olevan eri etäisyyksillä toisistaan) se on 70-200mm putki. Rautalankaesimerkki: 50mm putkella (jolla syvyysvaikutelma aina sama kuin meidän ihmisten silmillä) otetun kuvan syvyysvaikutelma pysyy aina samana, riippumatta missä rungossa se on kiinni, eli rajataanko sillä 1,6 kertoimella. Jos joku tai kukaan ei hiffannut, voin yrittää löytää jostain paremmin muotoillun selityksen.
Mmm.. ei välttämättä.. se mikä maksaa on tehdä optisesti kaikilla f-arvoilla hyvä JA valovoimainen objektiivi (pieni f-luku). Useat objektiivit, erityisesti halvemmat toimivat heikosti pienimmillä f-arvoillaan, kuvat ovat pehmeitä ja värien toisto ei ole huipussaan.
Noita Canonin 70-200 L -laseja pidetään yleisesti journalismilinssien standardina alalla (vilkaise uutiskuvia lehdistötilaisuuksista). Itselläni on sarjan f/2.8 ja kuvanvakaimella varustettu versio, joka on kieltämättä hyvä. Kroppikennon (se 1,6x) kanssa se menee lintulasista, mutta ei silläkään ihan tajuttoman lähelle pääse. 50m päästä jää talitintit kuvaamatta, 5 metrinkin päästä pääosassa on linnunpönttö, eikä lintu itse. Nopeudeltaan 4 menettelee. Pilviselläkin säällä valoa on oikeasti runsaasti, mutta ihmisen silmän "dynaaminen kenno" ei aina sitä tajua. Kyllähän noilla lintukuvaajilla yleensä on noita paljon isompia linssejä joihin lyödään sitten vielä loittosarjoja kiinni. 馬鹿は死ななきゃ治らない、でも・・・馬鹿も一芸。
Itsekkin nyt sitten lipsahdin järkkärin puolelle eli Canonin 40D tällä hetkellä ja onhan se paljon enemmän työkalun oloinen kuin edellinen bridge/kompaktikamera (Pana fz18). Reissussa ei o vielä tullu käytyä tuon kanssa mutta voipi olla että joutuu kompromisseja tekemään objektiivien kantamisen suhteen (tosin tällä hetkellä vain kittiobjektiivi 17-85 joka toimii hyvin yleiskuvaukseen).
Tr-Anssi
Same same - but different
Jätänpä pois tietyistä laitteista puhumisen ja keskityn muihin asioihin...
Ensinnäkin zoomailu. Jos on vähänkään valokuvausta harrastanut, ei todellakaan tarvitse 'zoomailla' kameralla sitä kuvaa, kyllä sen näkee jo muutenkin tuleeko kuvasta mitään. Jos tuntuu epävarmalta, voi sormista tehdä 'raamit' joilla kokeilee eri rajausvaihtoehtoja. Jos vieläkin tuntuu epävarmalta, ota paljon kuvia eri valotusparametreillä, eiköhän niistä joku ole sopiva siihen fiilikseen mitä ajattelit kuvatessasi. (eiköhän joku "ammattilainen" fleimaa minua tästä ohjeesta...) Mitä taas tule noihin Salmisen kuviin, nättejä ovat, mutta suuressa osassa noista ei ollut mitään sellaista mitä pokkarilla ei saisi kiinni (myönnän, en selannut kovin montaa sivua). Muutamia otoksia toki oli jossa automatiikka talloo helposti talloo kuvaajan m**ille jos luottaa siihen liikaa, mutta muutoin en huomannut (pikaisella silmäilyllä) kuvausteknisesti mitään mikä ehdottomasti vaatisi järkkärin. Kameran merkki taas... Ota sen merkkinen mitä olet ennenkin käyttänyt. Jos entinen pokkari on ollut Nikon, ota Nikon. Jos Canon, ota Canon. Saman hintaluokan kameroissa ei oikeasti ole kovin paljoa laatueroa. Vaikka periaatteessa kaikissa on samat ominaisuudet, asiat tehdään eri merkkisisä kameroissa hiukan eri tavoilla, ja niitä opittuja tapoja on yllättävän vaikea vaihtaa myöhemmin, joten jos ei ole pakko, pysy siinä merkissä mitä olet käyttänyt ennenkin. (esimerkiksi minulla palaa pinna aina kun joudun tekemään jotain Nikonin vehkeillä -- koko ikäni kun olen käyttänyt Canonia... Ja sama homma pätee liki poikkeuksetta toisin päin, ne jotka ovat Nikonia käyttäneet eivät tule toimeen Canonin kanssa)
Re: (Järjestelmä)valokuvaus
Mukana kulkee pokkari ja järkkäri höystettynä Canon 24-70mm L putkella...työn alla 70-200mm L putki. Prkl, ku on niin kallis harrastus
 Pokkari lähinnä iltaviihde kuvaukseen...
16 posts • Page 1 of 1
Who is onlineUsers browsing this forum: No registered users and 2 guests Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group
|
